Hirvenparvimaljakas

Ensimmäisiä huomioita hirvenparvimaljakkaasta voi tehdä heti lumen sulamisen jälkeen.

Kasvupaikkoja ovat varsinkin hirvien talvehtimispaikat tai mikä tahansa alue, missä hirvet ovat talviaikana liikkuneet ja virtsanneet. Tavallisemmin nämä paikat huomaa aukioilla, vanhoilla metsäteillä ja pelloilla. Ensin paikkaan ilmestyy valkoista rihmastonukkaa, hattaramaista höttöä, ja sen päälle pieniä keltaisia tai keltaoransseja pisteitä. Jo tuolloin voi arvata, mistä on kyse.

Joskus hirvenparvimaljakas pääsee kasvamaan isoksi ja näyttäväksi ryhmäksi, mutta usein se kuihtuu nopeasti kevättuulessa ja -auringossa.

Ulkonäöltään ja kasvutavaltaan samankaltaisia lajeja on Suomessa mahdollisesti toinenkin; Keski-Euroopassa yleisempänä kasvava Byssonectria fusispora.

Tuntomerkkejä:
Ensin maassa on vaaleata rihmastonukkaa, johon ilmaantuu pieniä keltaoransseja pisteitä. Pisteet kasvavat 2-3 mm palloiksi, jotka avautuvat maljamaiseen muotoon. Kokoa avautuneena korkeintaan 5 mm. Väri vaihtelee kirkkaankeltaisesta oranssiin. Hirvenparvimaljakkaat kasvavat yleensä aina tiiviisti ahtautuneena.

Kasvustossa voi olla mukana ruskeita maljakkaita. Näitä ruskeita lajeja lienee useampia. Yksi niistä on hirvimaljakas, Pseudombrophila aggregata.