Kuusenkäpynahikas

Etelä- ja Keski-Suomessa pienet kuusenkäpynahikkaat voivat ilmaantua jo maaliskuussa,
yleensä kuitenkin huhtikuun aikana. Pohjoisempana hieman myöhemmin.
Satokausi vaihtelee huhtikuulta toukokuulle, kevään etenemisen ja sateiden mukaan.

Kasvupaikkoja ovat havupuu- ja sekametsät, paikat missä kasvaa isoja ja vanhoja kuusia.
Parhaat kasvumahdollisuudet ovat silloin, kun kävyt ovat hautautuneet osittain tai kokonaan maahan.
Ensin lämpimille paikoille, myöhemmin varjoisemmille paikoille.
Erittäin yleinen laji ja kasvaa toisinaan syksylläkin.

Laji on niin pieni kooltaan, että harva sitä viitsii poimia,
mutta kunnon kevätsateiden jälkeen hyvältä paikalta poimii nopeasti riittävän määrän.
Vain lakit poimitaan, koska jalka on liian sitkeä. Lakit voi paistaa nopeasti sellaisenaan.
Paistetut lakit voi sekoittaa vaikka sulatejuustoon ja lisätä leivän päällä.
Hyvä sienikeittokin kuusenkäpynahikkaista syntyy!

Jos saalista on tarjolla ja intoa riittää,
lakit voi säilöä kuivaamalla ne kuivurissa.
Oikein kuivattuna ne säilyvät pitkään.


Tuntomerkkejä:
Lakki on halkaisijaltaan yleensä 1-3 cm, joskus hieman enemmänkin.
Nuorena kupera, vanhempana laakea. Ruskea pinta on kuivana matta.
Heltat ovat vaaleat, irtotyviset.
Jalka on sitkeä, sileä, yleensä alle 6 cm pitkä ja 1-3 mm paksu.
Nuorena vaalea, myöhemmin alaosa ruskeankeltainen, yläosa vaaleampi.
Jalka kasvaa harvemmin suoraan kuusenkävystä, mutta rihmaston kautta se on yhteydessä käpyyn.
Eniten kuusenkäpynahikkaita muistuttavat männynkäpynahikas ja karvaskäpynahikas.
Jälkimmäinen ei kelpaa syötäväksi, mutta onneksi se ei ole Suomessa kovin yleinen.
Kuusenkäpynahikkaan voi sekoittaa myös suoraan kävystä kasvavaan käpyhiippoon.