Hytymaljakas

Omituiset hytymaljakkaat ilmaantuvat joskus jo maaliskuussa, tavallisesti huhtikuussa, kun sinivuokkojen kukkiminen alkaa. Jos hytymaljakkaita haluaa kummastella, paras ajankohta lienee huhtikuun loppupuolella. Sen verran harvinaisesta lajista on kysymys, että mitä ilmeisemmin niitä ei etsimällä löydä. Paikka pitää olla tiedossa, eikä aina silloinkaan onni ole matkassa.


Kasvupaikkoja ovat mm. vanhat kuusimetsät, joissa on paksu sammalpeite tai karikekerros. Lähinnä Etelä- ja Keski-Suomen laji.


Hytymaljakkaita ei kovin helpolla huomaa, koska kasvupaikat eivät ole niitä helpoimpia. Lisäksi laji on ruskea ja piilottelee karikkeen ja varpujen seassa tai sammalessa. Mitä vähemmän kosteutta, sitä matalampia ja pienempiä ne ovat. Vanhat hytymaljakkaat lässähtävät takaisin maahan, kuin maan nielemänä, kuin ei niitä olisi koskaan ollutkaan. Koska kyseessä on harvinaisen puoleinen, silmälläpidettävä laji, turhaa liikkumista kasvupaikoilla on syytä välttää.


Ei ruokasieni.


Tuntomerkkejä:
Muoto on nuorena pallomainen, yläpuolella aukko, josta näkyy tumma sisäpinta. Mieleen tulee silmät, jotka tuijottavat maasta! Myöhemmin yläpuolen aukko laajenee ja pallomainen muoto voi muuttua epämääräisesti ruukkua tai vatia muistuttavaksi. Kokoa hytymaljakkaalla on yleensä 5-10 cm. Ulkopinta on ruskea, samettimainen ja ryppyinen. Musta tai tummanruskea sisäpinta on kuivana kiilloton tai heikosti kiiltävä, kosteana kiiltävä. Kun hytymaljakasta koskettaa, se tuntuu pehmeältä ja hytisee hieman kuin vanukas. Hyytelöpallo! Sisällä onkin lähes kirkasta, harmahtavaa hyytelöä! Hytymaljakas on sen verran erikoinen tapaus, että ei sitä juuri muuhun lajiin voi sekoittaa.