Punamaljakas

Näitä kauniin punaisia sieniä saattaa löytää jo maaliskuussa
tai viimeistään silloin, kun lumet ovat osin sulaneet.
Kasvukausi jatkuu kesäkuulle, jos kasvupaikat eivät pääse kuivumaan.
Laji on melko eteläinen, mutta esimerkiksi Tampereen seudulla sitä näkee jopa runsaasti.


Kasvupaikkoja ovat kosteat lehtipuualueet, yleensä järvien ja jokien rannoilla,
sekä ojien pohjalla, lähellä ojia ja muita kosteita paikkoja.
Parhaat kasvuedellytykset ovat silloin,
kun mm. osin maahan hautautuneet lepän ja pajun oksat pysyvät märkinä tai edes kosteina.
Punamaljakas kasvaa lahoavasta maaoksasta.


Suomessa punamaljakasta ei pidetä ruokasienenä,
mutta joissakin Keski-Euroopan maissa, mm. Unkarissa, punamaljakkaita poimitaan syötäväksi.


Tuntomerkkejä:
Punamaljakas on harvoin halkaisijaltaan yli 4 cm, mutta joskus löytyy selvästi isompiakin.
Sisäpinta on kirkkaan punainen ja nuorena sileä,
vanhempana ja hieman kuivahtaneena pinta muistuttaa samettia.
Ulkopinta on valkoinen, vaalea. Valoisalla ja kuivalla paikalla ulkopinta saa keltaista väriä.
Malto on valkoista, vaaleata ja haurasta; murtuu helposti.
Punamaljakas voi olla jalaton, mutta joskus jalka voi olla peräti 3 cm pitkä.
Ei erityistä makua tai tuoksua.


Eniten punamaljakasta muistuttaa toinen keväällä kasvava punainen laji, kukkamaljakas.
Se on paljon pienempi ja harvinaisempi.