Punamaljakas

Näitä kauniin punaisia sieniä saattaa löytää jo maaliskuussa tai viimeistään silloin, kun lumet ovat osin sulaneet. Kasvukausi jatkuu kesäkuulle, jos kasvupaikat eivät pääse kuivumaan. Laji on melko eteläinen. Esim. Tampereen seudulla sitä näkee jopa runsaasti.


Kasvupaikkoja ovat kosteat lehtipuualueet, yleensä järvien ja jokien rannoilla, sekä ojien pohjalla, lähellä ojia ja muita kosteita paikkoja. Parhaat kasvuedellytykset ovat silloin, kun mm. osin maahan hautautuneet lepän ja pajun oksat pysyvät märkinä tai edes kosteina. Punamaljakas kasvaa lahoavista oksasta ja juurista.


Suomessa punamaljakasta ei pidetä ruokasienenä.
Mm. Unkarissa punamaljakkaita poimitaan syötäväksi.


Tuntomerkkejä:
Punamaljakas on harvoin halkaisijaltaan yli 4 cm, mutta joskus löytyy selvästi isompiakin. Sisäpinta on kirkkaan punainen ja nuorena sileä, vanhempana ja hieman kuivahtaneena pinta muistuttaa samettia. Ulkopinta on valkoinen, vaalea tai punertaa. Valoisalla ja kuivalla paikalla ulkopinta saa keltaista väriä. Malto on valkoista, vaaleata ja haurasta; murtuu helposti. Jalaton, lyhytjalkainen, mutta joskus jalalla voi olla mittaa 3-4 cm. Ei erityistä makua tai tuoksua.


Eniten punamaljakasta muistuttaa keväällä kasvava kukkamaljakas. Se on paljon pienempi ja harvinaisempi. Punamaljakasta muistuttaa Sarcoscypha coccinea, mutta tiettävästi sitä ei ole löydetty Suomesta. Se on lähinnä Keski- ja Etelä-Euroopan laji.