Talvimalikka

Nämä pienet malikat ilmaantuvat Etelä- ja Keski-Suomessa usein jo maaliskuussa, yleensä kuitenkin huhtikuun aikana. Talvimalikat tuntuvat kestävän hyvin pakkasöitä, eikä haitaa, vaikka lunta ja jäätä olisi ihan vieressä. Joskus kasvupaikalla on vain pari senttiä sulaa maata ja alla routa.


Kasvupaikkoja ovat havupuu- ja sekametsät, varsinkin kuusikot. Talvimalikat kasvavat ensin lämpimille ja valoisille paikoille, lopuksi varjoisemmille ja viileämmille paikoille, jopa synkkiin kuusimetsiin.


Melko yleinen laji, mutta pienen kokonsa ja kasvuajankohtansa takia se jää helposti huomaamatta.


Talvimalikkaa ei pidetä ruokasienenä.


Tuntomerkkejä:
Lakki on halkaisijaltaan yleensä 2-5 cm. Nuorena kupera, keskiosa kuopalla, vanhempana reunat suoristuvat. Harmahtava tai keltaruskea pinta on kuivana matta ja usein vaurioitunut. Joskus osin vaalean homemaisen kalvon peittämä. Heltat ovat vaihtelevasti johteiset, vaaleat tai maitokahvin väriset. Jalka on vaalea, harmahtava, hennosti keltainen. Yleensä pituutta on alle 6 cm ja korkeintaan 6 mm paksu. Hieman alaspäin kapeneva ja usein mutkalla, sileä. Sammalen tai karikkeen seasta näkyy usein pelkkä lakki. Lajin voi sekoittaa toiseen samantyyppiseen, hieman pulskempaan kevätmalikkaan.