Sysimaljakas

Etelä- ja Keski-Suomessa ensimmäiset löytyvät joskus jo maaliskuussa, yleensä kuitenkin huhtikuun aikana. Yleensä ne katoavat kesäkuuhun mennessä. Lajia voi löytyä myös myöhään syksyllä.


Kasvupaikat löytyvät kuusivaltaisista havupuumetsistä, varsinkin paikoilta, joilla kosteus säilyy. Kasvualustana on useimmiten lahonnut kuusenkanto ja varsinkin sen lahoavat pintajuuret. Yleensä paljaalla tai sammaloituneella lahopuulla. Usein sysimaljakas näyttää kasvavan maassa, mutta kyllä alta lahoavaa puuta aina löytyy, tavalla tai toisella.


Yleinen laji ja kuuluu ns. varmoihin kevätsieniin. Sen ensimmäisen löytäminen voi olla työn ja tuskan takana, koska kyseessä on metsässä lymyävä pienikokoinen musta sieni.


Sysimaljakas kasvaa usein tiiviinä ryhmänä. Ryhmään voi kuulua satoja erikokoisia maljakkaita. Toisinaan lajia löytyy paljon muutamia kerrallaan.


Ei ruokasieni.


Tuntomerkkejä:
Leveyttä on alle 3 cm ja yleisilmeeltään sysimaljakas on matala. Jalkaa ei ole lainkaan. Usein epäsymmetrinen, mukautuu siihen tilaan, mikä kasvupaikalla sattuu olemaan. Maltokerros on ohut ja valkoinen. Sysimaljakas ei ole rakenteeltaan kovinkaan siro, mutta se murtuu silti helposti. Sisäpinta on sileä ja musta. Kuivana kiilloton, kosteana kiiltävä. Reunat ovat hieman sisäänkiertyneet. Ulkopinta on matta, hienoisesti karhea. Vanhemmiten ulkopinta usein vaalenee tai muuttuu ruskeaksi ja hilseilee. Ehkä helpoimmin lajin sekoittaa rahkamaljakkaaseen, Pseudoplectania sphagnophila.