Suomukääpä

Suomukäävät puskevat vauhdilla esiin touko-kesäkuussa. Usein sellaisille paikoille, josta niitä ei huomaa. Puhutaan myös kahdesta eri muodosta.


Kasvupaikka 1
on tyypillisesti Etelä-Suomessa ihmisasutuksen vaikutuspiirissä, puistoissa ja pihoissa, missä suomukäävän kasvualustana ovat ns. jalopuut, kuten jalava, vaahtera ja saarni. Joskus myös hevoskastanja ja lehmus. Kun suomukääpä kasvaa niiden elävistä rungoista, kasvua saattaa olla hyvinkin korkealla, joskus kannoissa ja pintajuurissa. Tämän muodon koko voi olla jopa puoli metriä.


Kasvupaikka 2
on useimmiten Keski- ja Pohjois-Suomen järvien ja kosteikkojen tuntumassa, varsinkin kaatuneilla pajuilla ja pajunkannoilla, myös koivunkannolla. Nämä kasvualustat ovat yleensä lähellä maanpintaa ja ne tuottavat huomattavasti pienempiä suomukääpiä. Kokoa yleensä alle 10 cm. Poikkeuksena isommalla raidankannolla kasvavat; leveyttä voi kertyä jopa 20 cm.


Suomukääpä on siitä poikkeuksellinen kääpä,että nuorena se soveltuu syötäväksi. Kääväksi se on erittäin nopeakasvuinen; suotuisissa olosuhteissa se voi kasvaa naperosta aikuiseksi yhdessä viikossa. Laji on yksivuotinen. Toki samalta paikalta useana vuonna peräkkäin. Kasvaa joskus (harvoin) myös kesällä ja syksyllä.


Tuntomerkkejä:
Luonnossa suomukääpä kasvaa 10 (-20 cm) leveäksi, mutta Etelä-Suomen puistojen jalopuilla jopa yli 50 cm leveäksi. Yläpinta on vaaleanruskea ja sitä peittävät ruskeat suomut. Reunat voivat olla nuorena kuperat, vanhempana suorat ja terävät. Alapinta on vaalea, verkkomaisen, matalan ja väljän pillistön kuvioima. Paksu malto on valkoista tai vaaleankeltaista, tiivistä, helposti leikattavaa, vanhempana sitkistyy. Jalka 1-3 cm pitkä, 2-3 cm paksu, kova ja sitkeä, pinta osin ruskea. Joskus jalaton. Nuorena tuoksu on miellyttävä ja maku on mieto.