Keltavinokas

Tämän lajin voi huomata lahoavalta puulta vaikka tammikuun ensimmäisenä päivänä. Kyseessä on myöhään syksyllä kasvanut laji, joka voi säilyttää muotonsa ja värinsä uskomattoman hyvin, jopa toukokuulle saakka. Kyseessä ei siis ole varsinainen kevätsieni.


Ylivuotinen keltavinokas sattuu kohdalle useimmiten silloin, kun lumi on osin tai kokonaan sulanut. Kasvupaikkoja ovat koivu-, kuusi- ja sekametsät, metsänreunat, pihat ja joutomaat. Kasvualustana varsinkin koivu ja kuusi. Kannot ja maapuut. Kasvaa kaikkialla Suomessa, missä vain on sopivia puita kasvualustaksi. Toisinaan hyvinkin näyttävänä ryhmänä, jossa on isompia ja pienempiä itiöemiä.


Ei ruokasieni.


Tuntomerkkejä:
Lakin koko vaihtelee kasvupaikan ja olosuhteiden mukaan. Tavallisesti kokoa kertyy noin 5 cm, joskus enemmänkin. Yläpinta on ensin haalea keltainen tai okran sävyinen. Kuivahtaneena hyvinkin vaalea ja kosteana väri voimistuu. Jo nuorena "mokkapintainen", nukkainen, vanhempana selkeämmin nukkakarvainen. Reunat nuorena sisäänkiertyneet, myöhemmin oikenevat. Heltat keltaiset, oranssinkeltaiset. Niin kuin vinokkaalle hyvin sopii; jalka puuttuu. Tuoksu on vastenmielinen ja muistuttaa pilaantunutta kaalia tms. Ruotsinkielinen nimi onkin osuvasti stinkmussling.