Kellovinokas

Lajia ei ole helppo huomata, ennen kuin tottuu katselemaan sopivia maaoksia ja -runkoja, risukasoja. Kasvukausi alkaa melko myöhään syksyllä, jolloin valoa on niukemmin. Se ja pieni koko vaikeuttaa havaitsemista. Laji on helpompi huomata ylivuotisena, kun valoa on enemmän ja lumi taustana. Kyseessä ei ole kevätsieni, vaikka kevättalvella usein löytyykin.


Kasvupaikkoja löytyy lehtipuu- ja sekametsistä, metsien reunamilta, pihoilta ja joutomailta. Kasvualusta on usein pudonnut koivunoksa tai kaatunut nuori koivu. Kellovinokas kasvaa myös tuomella ja lepällä, ehkä muillakin lehtipuilla, mahdollisesti joskus myös havupuulla. Maapuun sivu- ja alapinnalla voi olla joskus kymmeniä kellovinokkaita, useamman metrin matkalla. Yleensä niukemmin. Harvinaisehkoksi mainittu, mutta alueellisia eroja on. Kasvaa ilmeisesti koko Suomessa, joskin lienee Etelä- ja Keski-Suomessa yleisempi.


Ei ruokasieni.


Tuntomerkkejä:
Punavioletti tai punaruskea lakki on kooltaan yleensä 1-2 cm. Kasvuvaiheessa kosteana ajanjaksona hyvinkin voimakas väriltään. Väri haalistuu kevättalven ja kevään mittaan. Muodoltaan kellomainen tai viuhkamainen. Puun alapinnalla kasvaessaan kiinni lakin yläpinnasta, jolloin heltta-alue on pyöreä. Jalaton tai lyhytjalkainen. Heltat ensin vaaleat, liilasävyiset, myöhemmin enemmän ruskean sävyiset.