Kevätloisikka

Etelä- ja Keski-Suomessa kevätloisikka saattaa sattua kohdalle toukokuun lopulla tai kesäkuun alkupuolella. Ilmeisempää on, että ei satu kohdalle, mutta jospa sittenkin, joskus.


Kasvupaikan löytää helpoimmin niiltä alueilta, missä humalaperhoset viihtyvät. Usein melko rehevän kasvillisuuden seasta, lehtipuu- ja sekametsien reunoilta. Myös pihoista, puistoista ja puutarhoista.


Kevätloisikka on siitä erikoinen tapaus, että se kasvaa mm. humalaperhosen toukasta. Kevätloisikan itiöt tarttuvat toukkaan ja se kaivautuu maahan. Keväällä toukka on heittänyt henkensä ja siitä tulee loisikan kasvualusta. Sen verran harvinainen laji, että ei satu kohdalle ihan joka vuosi. Ei vaikka varta vasten etsisi. Jos löytyy, löytyy yleensä vain yksi ainoa ja sekin ihan vahingossa.


Ei ruokasieni.


Tuntomerkkejä:
Korkeutta siunaantuu 5-7 cm. Pallomainen tai munanmuotoinen lakkiosa on keltainen tai keltaruskea. Sitä koristavat pienet tummat pisteet, kotelopullojen suuaukot. Jalka on vaaleampi, vain heikosti keltainen ja alle 0,5 cm paksu. Hyvällä onnella maata kaivamalla voi loisikan alta löytyä perhostoukan kotelo. Koko itiöemä on olemukseltaan jämäkkä, tiivisrakenteinen.