Kevätkantosieni

Etelä- ja Keski-Suomessa ensimmäiset voi huomata jo toukokuussa. Runsaimmillaan laji lienee kesä- ja heinäkuussa, olosuhteiden mukaan.


Kasvupaikat ovat havupuita kasvavilla paikoilla, mutta myös joutomailla, teiden varsilla ja pihoissa. Kasvaa havupuiden kannoista, lahoavista pintajuurista ja maapuista pieninä ryhminä. Havupuiden käsittelypaikoilla, sahausjätteillä, voi nähdä massaesiintymiä.


Kevätkantosieni on vaikeasti tunnistettava laji. Jos koivunkantosieni arveluttaa mahdollisen myrkkynääpikkään sekoittamisen takia, kevätkantosieni on paljon hankalampi tunnistettava.


Pienehkö, melko harvoin löydettävissä, eikä houkuttele ulkonäöllään. Lajia voisi luonnehtia koivunkantosienen vaatimattomaksi serkuksi. Ilmeisesti sekoittamisvaaran takia ei suositella syötäväksi.


Tuntomerkkejä:
Lakki on pinnaltaan keltaruskea, nuorena kupera, vanhempana laakea ja kooltaan tavallisesti 2-4 cm. Kosteusmuuntuva, mutta ei niin selkeästi kuin koivunkantosieni. Heltat ovat melko tiheässä, nuorena suojuksen peittämät ja väriltään vaaleat, myöhemmin vaaleanruskeat ja lopulta keskiruskeat. Jalka on ohut, yleensä alle 5 mm paksu ja pituutta on harvemmin yli 5 cm. Yläosassa näkyy ohuen ja repaleisen renkaan jäämät. Jalka on ensin vaaleanruskea, iän myötä tummuva ja sen pinta on epämääräisen nukan kuvioima.