Kuusilahokka

Kuusilahokka on runsaimmillaan myöhään syksyllä. Joskus se innostuu kasvamaan myös keväällä, huhtikuun loppupuolelta toukokuulle. Kovin yleistä se ei ole. Kasvu voi jatkua jossakin määrin läpi kesän myöhäiseen syksyyn.


Kasvupaikkoja ovat varsinkin kuusi- ja sekametsät. Kuusilahokka kasvaa kaikkialla, missä on joitakin vuosia vanhoja kuusenkantoja ja pintajuuria. Kasvaa myös männyllä, harvemmin lehtipuilla. Keväiset kasvupaikat valikoituvat pitkälti kosteuden mukaan.


Kuusilahokka on hyvä ruokasieni, jota ei tarvitse esikäsitellä. Vain lakit käytetään. Säilöntä onnistuu helposti kuivaamalla tai pakastamalla. Soveltuu mainiosti mm. keittoihin.


Keväinen kuusilahokka on joskus hieman hankala tunnistettava. Se on kevään kuivissa tuulissa kiinteämpi, sitkeämpi ja keltaisempi. Lakki on usein halkeillut ja ratkeileva. Syksyn kosteudessa pehmeämpiä ja ryhmät ovat isompia.


Tuntomerkkejä:
Lakin halkaisija jää yleensä alle 6 cm. Ensin kupera myöhemmin laakea. Sileä. Keväällä lakit jäävät yleensä kuperiksi. Yläpinta on harmahtavan keltaruskea, keskiosasta tummempi, keltaisempi. Pinta on kosteusmuuntuva ja siihen ilmaantuu pieniä ruskeita laikkuja. Heltat ovat tiheässä. Ensin vaaleat, harmahtavat, violettinharmaat, lopulta tummuvat lähes mustanruskeiksi, itiöpöly on violetinharmaata. Jalka on ohut, korkeintaan 1 cm halkaisijaltaan ja ontto. Pituutta jopa 10 cm ja usein mutkainen. Jalan pinta kiiltelee hieman silkin tavoin. Alaosa on ruskeapintainen, yläosa vaaleampi. Maku hieman karvas, muistuttaa tuoretta hernettä. Eniten kuusilahokkaa muistuttaa kitkerälahokka.