Kuusilahokka

Kuusilahokka on runsaimmillaan yleensä myöhään syksyllä, mutta joskus se innostuu kasvamaan myös keväällä, toukokuussa. Kovin yleistä se ei ole. Kasvu voi jatkua jossakin määrin läpi kesän myöhäiseen syksyyn saakka.

Kasvupaikkoja ovat varsinkin kuusi- ja sekametsät. Kuusilahokka kasvaa kaikkialla, missä on joitakin vuosia vanhoja kuusenkantoja. Keväiset kasvupaikat valikoituvat pitkälti kosteuden mukaan.

Kuusilahokka on hyvä ruokasieni, jota ei tarvitse esikäsitellä. Vain lakit käytetään. Säilöntä onnistuu helposti kuivaamalla tai pakastamalla. Soveltuu mainiosti keittoihin.

Keväinen kuusilahokka on joskus hieman hankala tunnistettava. Se on kevään kuivissa tuulissa kiinteämpi, sitkeämpi ja keltaisempi. Lakki on usein halkeillut ja ratkeileva. Syksyn kosteudessa ja sateessa kasvavat ovat pehmeämpiä ja ryhmät ovat isompia.

Kuusilahokan erottaa mm. kitkerälahokasta maistamalla pienen palan. Kuusilahokan maku tuo mieleen raa'an herneen, kitkerälahokka on nimensä mukainen; kitkerä maultaan.

Tuntomerkkejä:
Lakin halkaisija jää yleensä alle 6 cm. Ensin kupera myöhemmin laakea. Sileä. Keväällä lakit jäävät hieman kuperiksi. Yläpinta on harmahtavan keltaruskea, keskiosasta tummempi, keltaisempi. Pinta on kosteusmuuntuva ja siihen ilmaantuu pieniä ruskeita laikkuja. Heltat ovat tiheässä. Ensin vaaleat, harmahtavat, violettinharmaat, lopulta tummuvat lähes mustanruskeiksi. Itiöpöly on violetinharmaata. Jalka on ohut, korkeintaan 1 cm halkaisijaltaan ja ontto. Pituutta jopa 10 cm ja usein mutkainen. Jalan pinta kiiltelee hieman silkin tavoin. Alaosa on ruskeapintainen, yläosa vaaleampi. Maku hieman karvas, muistuttaa tuoretta hernettä. Eniten kuusilahokkaa muistuttaa kitkerälahokka.