Kaitakorvasieni

Ensimmäiset pienet kaitakorvasienet ilmaantuvat huhtikuun loppupuolella, suurinpiirtein samaan aikaan kuin muutkin korvasienet. Kausi loppunee ennen kesäkuuta.

Mahdollinen kasvupaikka on mm. havupuumetsä, sen halki kulkevan hiekkatien oja-auraus, metsäkonetie, hakkuualue ja muut vastaavat paikat. Varmemmin Etelä- ja Keski-Suomessa.

Kaitakorvasienen, Gyromitra longipes kuvasi tieteelle Harri Harmaja 1979 (Sienilehti 1/2005), joten laji on vielä melko "uusi". Löytöpaikkoja on Suomessa useita ja lajia on löytynyt myös Ruotsista ja Norjasta, ilmeisesti myös Japanista, mutta silti laji on pysynyt suurelta yleisöltä pimennossa. Mitä ilmeisemmin laji on harvinainen tai ei ainakaan kovin yleinen. Laji vaikuttaa olemukseltaan kovin vaihtelevalta, monimuotoiselta. Ehkä siitä paljastuu aikanaan vielä yksi uusi laji!?

Jos kohdalle sattuu mahdollinen kaitakorvasieni, kasvupaikka kannattaa painaa visusti talteen. Kannattaa myös ottaa sieniä kokonaisena talteen näytteeksi! Lisäohjeita voi kysyä kasvimuseoilta. Laji on edelleen puutteellisesti tunnettu. Jos syöt, käsittele kuin korvasieni!

Tuntomerkkejä:
Yleisolemukseltaan laji on pitkäjalkainen korvasieneksi ja lakki näyttää liian pieneltä. Kokonaiskorkeus ilmeisesti useimmiten alle 10 cm - melko pienikokoinen. Lakin väri vaihtelee ja voi olla ruskea, tummanruskea tai lähes musta. Yleensä vain vähän poimuttunut. Ainakin osalla lakin reuna on irti jalasta. Pinta on himmeä, siinä voi olla reikiä ja se voi hilseillä (kuivuuttaan?). Lakin sisäpinta on vaalea ja malto on valkoista. Jalka on tasapaksu tai muhkurainen, epäsäännöllinen, alaosastaan levenevä. Pinta on selvästi lakkia vaaleampi, ruskehtava, keltaruskea, harmaanruskea. Jalka on ontto ja sen malto on valkoista. Toinen vähän tunnettu korvasienilaji on kesäkorvasieni!