Lehtokorvasieni

Etelä- ja Keski-Suomessa ensimmäiset lehtokorvasienet ilmaantuvat metsiin huhtikuun loppupuolella, pohjoisempana myöhemmin. Varsinainen satokausi alkaa yleensä toukokuun ensimmäisellä tai toisella viikolla, kun koivunlehdet ovat hiirenkorvalla.

Kasvupaikkoja ovat tuoreet multavat lehtipuu- ja sekametsät, joissa on vanhempaa puustoa, lahoavia kantoja ja koivutukkeja. Vanhat metsäkonetiet, ojien reunat, hakkuualueet ja heinittyneet pienet aukiot, yleensä melko valoisat paikat. Lehtokorvasienen kasvupaikka voi olla sama, kuin se tuttu koivusekametsä, josta löytyy keltavahveroita. Paikoin melko yleinen laji Etelä- ja Keski-Suomessa. Muuttuu harvinasemmaksi pohjoisempana ja puuttuu pohjoisimman Suomen lajistosta kokonaan.

Lehtokorvasieni lienee myrkytön, mutta vaikea varmuudella tunnistettavaksi. Varmuuden vuoksi se on käsiteltävä kuten korvasieni. Molempia lajeja saattaa kasvaa samalla paikalla!

Maussa lehtokorvasieni ei vedä vertoja korvasienelle. Jo alkujaan mieto maku hupenee esikäsittelyn myötä. Toisaalta suuren koon myötä saalista voi löytyä paljon.

Tuntomerkkejä:
Korkeus ja varsinkin leveys voi olla yli 20 cm, mutta tavallisesti koko jää 10-15 cm välille. Lakkiosa on ontto ja tippaleipää tai aivoja muistuttava. Joka sienellä erilainen, usein vähemmän poimuileva, kuin korvasienellä. Pienimuhkurainen ja mattapintainen. Väri vaihtelee harmaankeltasesta keltaruskeaan ja likaisenruskeaan. Muuttuu usein iän myötä ruskeammaksi. Tummuu. Lakkiosan reunat ovat irti jalasta. Malto on haurasta, vaaleata. Jalka on lyhyt, tukeva, hauras, osin ontto, muoto vaihtelee, väri valkoinen tai harmahtava. Alaosa on usein multainen. Tuoksua ei juurikaan ole, toisin kuin korvasienellä, joka muistuttaa lehtokorvasientä eniten.