Lehtokorvasieni

Etelä- ja Keski-Suomessa ensimmäiset ilmaantuvat huhtikuun lopulla, pohjoisempana myöhemmin. Varsinainen satokausi on toukokuun puolella, ensimmäisestä tai toisesta viikosta lähtien, kun koivunlehdet ovat hiirenkorvalla.


Kasvupaikkoja ovat lehtipuu- ja sekametsät, joissa on vanhempaa puustoa, maapuita. Vanhat metsäkonetiet, ojien reunat, hakkuualueet ja heinittyneet pienet aukiot, yleensä avoimet ja melkoisen valoisat paikat. Lehtokorvasienen kasvupaikka voi olla sama, kuin se tuttu koivusekametsä, josta löytyy loppukesästä ilahduttavasti keltavahveroita. Paikoin melkoisen yleinen laji Etelä- ja Keski-Suomessa. Harvinasempi pohjoisempana ja puuttuu pohjoisimman Suomen lajistosta.


Lehtokorvasieni lienee myrkytön, mutta vaikea tunnistaa 100% varmuudella. Varmuuden vuoksi se on käsiteltävä kuten korvasieni. Molempia lajeja saattaa kasvaa samalla paikalla!


Maussa lehtokorvasieni ei vedä vertoja korvasienelle. Jo alkujaan mieto maku hupenee esikäsittelyn myötä. Toisaalta suuren koon myötä saalista voi löytyä paljon.


Tuntomerkkejä:
Korkeus ja varsinkin leveys voi olla jopa yli 20 cm, mutta tavallisesti koko jää 10-15 cm välille. Lakkiosa on ontto ja tippaleipää tai aivoja muistuttava. Joka sienellä erilainen, usein vähemmän poimuileva, kuin korvasienellä. Pienimuhkurainen, aaltoileva ja mattapintainen. Väri vaihtelee harmaankeltasesta keltaruskeaan ja likaisenruskeaan. Muuttuu usein iän myötä ruskeammaksi. Tummuu. Lakkiosan reunat ovat irti jalasta, toisin kuin korvasienellä. Malto on haurasta, vaaleata. Jalka on lyhyt, tukeva, hauras, osin ontto, muoto vaihtelee, väri valkoinen tai harmahtava. Alaosa on usein multainen tai hiekkainen. Tuoksua ei juurikaan ole, toisin kuin tavallisella, "sillä oikealla" korvasienellä.