Korvasieni

Etelä- ja Keski-Suomessa ensimmäiset pienet korvasienet ilmaantuvat viimeistään huhtikuun loppupuolella, pohjoisempana myöhemmin. Varsinainen satokausi alkaa yleensä toukokuun ensimmäisellä tai toisella viikolla, kun koivunlehdet ovat hiirenkorvalla.


Kasvupaikkoja ovat hiekkapohjaiset ja kivikkoiset havupuumetsät, joissa on vanhempaa puustoa. Vanhat metsäkonetiet, ojien ja polkujen reunat, hakkuualueet. Ensin valoisammille paikoille, lopuksi varjoisemmille ja viileämmille paikoille. Usein paikoille, joissa maan pintaa on rikottu tavalla tai toisella. Yleinen laji, mutta satomäärät vaihtelevat paljon varsinkin eteläisessä Suomessa.


Korvasieni on siitä erikoinen tapaus, että se on myrkyllinen, mutta silti haluttu herkku. Myrkyllisyys katoaa oikealla käsittelyllä: Puhdistetut ja paloitellut sienet keitetään kahdesti väljässä vedessä. Kattilassa, ilman kantta. 1 osa sieniä, 3 osaa vettä, viiden minuutin ajan. Keitinvedet kaadetaan pois ja sienet huuhdellaan molempien keittämiskertojen jälkeen. Ilmaan haihtuvien myrkkyjen takia keittäminen on tehtävä riittävän hyvin ilmastoidussa paikassa, mielellään ulkona. Tuoreiden korvasienien säilyttämistä suljetussa oleskelutilassa on syytä välttää.


Korvasienet voi säilöä kuivaamalla ne kuivurissa, hyvin ilmastoidussa tilassa. Käyttöön otettaessa rapeaksi kuivattuja korvasieniä liotetaan vähintään kaksi tuntia. 10 grammaa sieniä, 2 desilitraa vettä. Liotuksen jälkeen keitetään, kuten tuoreina.


Tuntomerkkejä:
Korkeus ja leveys yleensä alle 15 cm. Poimuileva, tippaleipää tai aivoja muistuttava lakkiosa on ontto. Joka sienellä erilainen. Väri vaihtelee puna-, kelta-, tummanruskeasta vaaleanruskeaan. Lakkiosa reunoistaan kiinni jalassa. Malto on haurasta, vaaleata. Jalka on lyhyt, tukeva, kiinteä, muoto vaihtelee, väri vaalea tai harmahtava. Alaosa usein hiekkainen. Tuoksu on miellyttävä, omanlaisensa, jota ei muilla lajeilla ole. Eniten korvasientä muistuttaa lehtokorvasieni.