Herukanpikari

Etelä- ja Keski-Suomessa ensimmäiset voi havaita maaliskuussa. Pohjoisempana myöhemmin. Yleensä heti lumen sulamisen jälkeen.


Kasvupaikkoja ovat puutarhan herukkapensaat, Mitä vähemmän hoidettu pensas, mitä enemmän kuolleita oksia ja runkoja, mieluummin jo lahoavia ja maata vasten, sitä varmemmin lajia löytyy. Pieniä pikareita saattaa olla sadoittain.


Näyttävimmillään niin kauan kuin kosteutta riittää. Auringonpaiste ja kevättuuli kuivattaa nopeasti.


Herukanpikarista ei ole haittaa herukkapensaan terveille osille. Mitään hyötykäyttöä lajille ei ole. On kuitenkin pieni ilo silmälle! Usein samoilla oksilla kasvaa opaalihytykkää.


Tuntomerkkejä:
Kokoa yksittäisellä pikarilla on vain 0,5 - 2 mm. Saman verran korkeutta ja leveyttä. Ensin pallomainen ja myöhemmin avauduttuaan maljamainen. Jalka on lyhyt. Ulkopinta harmaanruskea, lähes musta. Avautuneen maljan sisäpinta on keltaruskea. Kasvaa tasaisesti peittäen oksan kauttaaltaan, tai tiiviinä ryppäinä siellä täällä.