Norkkopikari

Etelä- ja Keski-Suomessa ensimmäiset mitättömän pienet norkkopikarit ilmestyvät joskus jo maaliskuussa, pohjoisempana myöhemmin. Laji lienee yleisimmillään huhti-toukokuussa.


Kasvupaikkoja ovat lehtipuita kasvavat, hieman kosteat alueet. Auringonpaiste ja tuuli kuivattaa norkkopikarit nopeasti. Yleinen laji ainakin eteläisessä Suomessa.


Norkkopikarit kasvavat edellisvuotisista kukkanorkoista ja ne jaetaan eri lajeiksi sen mukaan, minkä puulajin norkolla kasvavat. Puulajeja ovat haavat, pajut ja lepät. Näistä lajeista puhuttaessa käytetään yleisnimitystä norkkopikari, Cibaria caucus.


Ei ruokasieni.


Tuntomerkkejä:
Maljamainen yläosa kasvaa harvoin isommaksi kuin 1 cm. Väritykseltään koko sieni on vaalean keltaruskea. Nuorena ja varjossa kasvaneena vaaleampi, vanhempana, valoisalla paikalla ja kuivahtaneena tummempi. Jalka on ohut, harvemmin suorana kasvava. Tosinaan jalka on lehtikarikkeessa pitkänä mutkitteleva. Kasvaa yksittäin tai muutamien ryhminä.