Talvimalikka

Nämä pienet malikat ilmaantuvat havupuumetsiin Etelä- ja Keski-Suomessa usein jo maaliskuussa, yleensä kuitenkin huhtikuun aikana. Talvimalikat tuntuvat kestävän hyvin pakkasöitä, eikä haitaa, vaikka lunta olisi ihan vieressä. Joskus kasvupaikalla on vain pari senttiä sulaa maata ja alla routa.


Kasvupaikkoja ovat havupuu- ja sekametsät, varsinkin kuusikot. Talvimalikat kasvavat ensin lämpimille ja valoisille paikoille, lopuksi varjoisemmille ja viileämmille paikoille, jopa synkkiin kuusimetsiin. Melko yleinen laji, mutta pienen kokonsa ja kasvuajankohtansa takia se jää usein huomaamatta.


Talvimalikkaa ei pidetä ruokasienenä.


Tuntomerkkejä:
Lakki on halkaisijaltaan yleensä 2-5 cm. Nuorena kupera, keskiosa kuopalla, vanhempana lakin reunat oikenevat. Harmahtavanruskea tai keltaruskea pinta on kuivana matta ja usein vaurioitunut. Joskus osin vaalean homemaisen kalvon peittämä. Heltat ovat vaihtelevasti johteiset, vaaleat tai maitokahvin väriset. Jalka on vaalea, hieman keltaharmaa. Yleensä pituutta on alle 6 cm ja korkeintaan 6 mm paksu. Hieman alaspäin kapeneva ja usein mutkalla, sileä. Kasvaa usein sammalen tai karikkeen seassa niin, että pelkkä lakki näkyy. Lajin voi sekoitta toiseen samantyyppiseen, hieman isompaan ja jonkin verran punaruskealakkiseen kevätmalikkaan.